Tikkutiistai

Aamuhartaus ti 26.03.2013
Pauliina Kainulainen, pastori, Kontiolahti

Jeesus koskettaa parantaen

Katso ihmistä.
Pysähdy.
Se on vaikeaa.
Kristus auttaa.
Kosketus auttaa.

Pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan:

Jeesuksen vielä puhuessa sinne tuli joukko miehiä, ja heidän oppaanaan oli Juudas, yksi kahdestatoista opetuslapsesta. Juudas tuli Jeesusta kohti antaakseen hänelle suudelman, mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Juudas, suudelmallako sinä kavallat Ihmisen pojan?” Kun Jeesuksen seuralaiset näkivät, mitä oli tulossa, he sanoivat: ”Herra, iskemmekö miekalla?” Yksi heistä iskikin ylipapin palvelijaa niin että tämän oikea korva irtosi. Mutta Jeesus sanoi: ”Ei! Antakaa tämän tapahtua.” Hän kosketti miehen korvaa ja paransi hänet.


Se Getsemanen puutarhan ahdistunut mies nousi tyynempänä jaloilleen ja liittyi ystäviensä seuraan. Samalla alkoi kuulua askelten töminää ja metallin kalahduksia. Soihtujen valossa lähestyi joukko sotilaita ja muita miehiä. Minä seurasin syrjemmältä, mitä nyt tapahtuu.

En nähnyt kunnolla, mutta yhtäkkiä kuulin kauhistuneen huudon. Väkijoukon keskellä yksi mies piteli päätään ja veri pulppusi hänen sormiensa välistä. Kaikki miekkamiehet tarttuivat aseisiinsa ja ehdin ajatella että nyt alkoi verilöyly.

Mutta silloin se Getsemanen mies huusi kovalla äänellä: Ei! Kaikki jähmettyivät ja miekat laskeutuivat. Se mies piti kädessään irti leikattua korvaa ja otti verisen miehen pään käsiensä väliin. He katsoivat toisiaan, ja kun Getsemanen mies irrotti kätensä, korva oli paikoillaan.

Olin hirvittävän hämmästynyt, ja kauhuissani. Kuka tuo mies oli? Vain Jumala voi tehdä jotain tuollaista. Lähdin juoksemaan pois ja juoksin kaupunginmuurille asti. Siihen pysähdyin huohottamaan ja kasaamaan poukkoilevia ajatuksiani.

Jos se ahdistunut rukoilija, tuo parantaja, on Jumalasta, millainen silloin on Jumala? Jumala kulkee meidän keskellämme. Jumala koskettaa minun työstä kangistuneita käsiäni ja hyväilee niiden särkeviä niveliä. Jumala hieroo yksinäisen ihmisen jalkapohjia. Jumala silittää levottoman lapsen päätä. Vaikka kipu ja levottomuus ei kokonaan poistuisikaan, Jumala on siinä.

Jumala sanoo EI väkivallalle, kaikelle väkivallalle. Nojasin kaupungin muuriin ja ajattelin kaikkea sitä väkivaltaa, jota kaupungissa joka päivä tapahtuu. Minuakin on lyöty, on maan tapa että palvelijoita saa piestä. Naisia hakataan ja ahdistellaan, lapsia kuritetaan niin että heidän sisällään jotain käpertyy kasaan. Eri kansanryhmät kamppailevat vallasta ja haavoittavat toisiaan, heittävät ihmisiä vankilaan, kiduttavat ja tappavat. Toiset mitätöivät toisten kieltä ja omimpia arvoja.

Minä en jaksa kuulla kaikkia näitä viestejä väkivallasta. Jumalaa rääkätään kun ihmistä tai eläintä pidellään pahoin. Jumala kärsii. Jumala jakaa ihmisen kärsimyksen.

Ajattelin sitä Getsemanen miestä sotilaiden keskellä: tämä ei pääty hyvin. Hän joutuu kärsimään vaikka hän haluaa vain hyvää ja parantaa toisia. Muistin hänen katseensa. Halusin pysähtyä hänen lähelleen ja jakaa hänen ahdistuksensa.

Virsi 63: 1-2, 4

Sinä rääkätty, sinä pahoin pidelty,
siunatkoon sinua tänään Kristus Ahdistettujen Auttaja.

Sinä kipujen tuttu,
sinä joka pelkäät,
siunatkoon sinua tänään Kristus Parantaja.

Sinä joka olet kylmän kangistama,
koska kukaan ei kosketa sinua,
siunatkoon ja koskettakoon sinua Kristus ja hänen Pyhä Henkensä.

Sinä joka olet lyönyt nyrkein tai sanoin
koskettakoon sinun sisintäsi tänään rakastavasti
Kristus Parantaja.

Herra armahda meitä
Kristus armahda meitä
Herra armahda meitä ja maailmaasi.

Kristus antakoon meille uskalluksen pysähtyä
ja ottaa vastaan hänen kosketuksessaan varaukseton rakkaus.

Virsi: 63:1-2, 4