Kiirastorstai

Aamuhartaus to 28.03.2013
Pauliina Kainulainen, pastori, Kontiolahti

Jeesus murtaa leivän

Ihmisen suku,
pysähdy, muuta suuntaa.
Jos haluat selviytyä, käänny ja näe maailma toisin.
Irtaudu kulutuksen kehästä, näe mitä sinulla jo on.
Kiitä.
Liity Jeesuksen matkakumppaneihin,
etsi yhteistyötä yli ajattelutapojen ja uskojen rajojen.

Ihmisen suku,
pysähtyminen ja kääntyminen
on vastaliike sokeasti eteenpäin kiitävälle edistykselle,
joka vie meitä kohti kärsimystä.
Näe toisin, näe uusi kulttuuri,
joka on nykyistä tyytyväisempi ja onnellisempi,
ja jossa ihmisen paikka luomakunnan kokonaisuudessa
on pienempi ja nöyrempi.

Pysähtyminen ja kääntyminen on vaikeaa.
Kristus auttaa.
Epätoivoa estävä ateria auttaa.

Pyhästä evankeliumista Luukkaan mukaan:

Jeesus otti käsiinsä maljan, kiitti Jumalaa ja sanoi: ”Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne. Minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia, ennen kuin Jumalan valtakunta on tullut.” Sitten hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.”

Siinä hetkessä sanat olivat turhia, olimme pitkään yhdessä hiljaa, Jeesus ja me. Olimme syöneet yhdessä pääsiäisaterian, ilta oli jo pimeä, lamppujen liekit lepattivat. Oli rauhallista mutta yhtä aikaa ilmassa oli pelkoa ja uhan tunnetta.

Aterian päätteeksi Jeesus oli ottanut viinimaljan ja kehottanut meitä jakamaan sen keskenämme. Jeesus ojensi maljan minulle, join kulauksen ja annoin maljan vierustoverilleni. Viinin maku ja lämpö tulvahtivat koko ruumiiseeni.

Sitten Jeesus otti viimeisen leivän, siunasi sen ja mursi leivän kahtia. Toisen puolikkaan hän ojensi minulle ja toisen Juudakselle, siinä vierellään. Mursin palan ja annoin leivän eteenpäin. Jokainen ele tuntui olevan ladattu täyteen merkitystä.

Jeesus laittoi kätensä harteilleni ja painauduin hänen syliinsä. Kuuntelin hänen sydämensä lyöntejä. Hänen sydämensä löi kiivaasti. Pelosta vai rakkaudesta? Molemmista, ajattelin. Eron tuska alkoi tulla käsin kosketeltavaksi. Olimme hiljaa.

Ajattelin että vaikka meille tapahtuisi mitä, jos jään henkiin niin tämän aterian Jeesuksen kanssa tulen muistamaan. Jos tuntuu, että maailma ympärilläni hajoaa ja tulevaisuus on peruttu, muistan tämän aterian. Muistan nämä toverini, kaiken mikä oli hauskaa ja kaiken mikä oli rasittavaa. Muistan meidän ateriamme kylki kyljessä, kun suuri juhla oli jo aivan oven takana.

Muistan Jeesuksen sanat: jakakaa tämä keskenänne. Muistan hänen sanansa siitä, kuinka tämä yksinkertainen ateria on esimakua ateriasta Jumalan valtakunnan juhlapöydässä. Muistan Jeesuksen sydämenlyönnit. Vähitellen ne muuttuivat levollisiksi. Jeesus liikahti ja minäkin nousin istumaan. Kuulin Jeesuksen sanovan: Nyt laulamme kiitosvirren.

Virsi 228

Kristus kutsuu sinut tänä iltana
epätoivoa estävälle aterialle.

Kristus kutsuu sinut muuttamaan suuntaasi
ja liittymään elämänmittaiselle vaellukselle seurassaan.

Kristus kutsuu sinut
murtamaan leipää ja jakamaan ilon.

Painakoon Kristus sinut sydäntään vasten
niin että saat rauhan.
Aamen.

Virsi: 228